TERVETULOA TYHJÄNSOUTAJAN SEURAAN

Tyhjänsoutaja, kalaväärti väylänvarresta kirjoittaa elämänkulusta lohijoen rannalla, asiaa kalastuksesta ja kalastuksen vierestä, siis pieniä tärkeitä asioita. Tervetuloa seuraamaan tunturipurojen solinaa ja lohijokien pauhuja. Ei sovi tosikoille!

lauantai 29. joulukuuta 2012

Kaamos taittuu

Kaamos on kaadettu ja viikon päästä pitäsi näkyä jo auringostakin pieni pilkahdus. Valoa on siis päivä päivältä enemmän. Pakkaset ovat niin kirpakoita, ettei kalahommia voi edes ajatella. Pakkanen pyörii siinä miinus kolmenkympin molemmin puolin. Päivät kuluvat ulkosalla turisteja viihyttäen, mutta iltasella pysyn visusti pirtissä leivinuunia lämmitäen. Joitaki nahkatöitä on tullut neulottua ja uistimien valmistumistahan ei voi estää. Niitä vain tulee. Tasainen nakutus kuuluu autotallista. Mutta perhoinspiraatio vielä odotuttaa.

joululahjaksi mennyt kännykkälaukku

Väylä höyryää kilpaa pakkasen kanssa.

Yksin pakkasen ja kaamoksen keskellä.

Auringon kajo antaa valoa tulevaisuuteen.
 
Taas pukkaa uniikkia lohilappua tulemaan. Takomista vaille valmiit.
 
Kireitä siimoja ensi vuodelle!
 
-Jani-

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Kaamoskalassa

Turistit pittää minua kovin kiireisenä, koska se perenöel tuli taas sinne piilopirtille. Lapsukaisia kuskathaan sinne ja takasin. Kiire on niin kova, että viikhoon en ole verkoille ehtiny ja sen sai tänhään huomata. Avanto oli niin sanotusti jäässä. Avanonnon sijaan sieltä löytyi 40cm kirkasta jäätä, mutta onneksi oli kunnon jarho matkassa. Saalista tuli sen verran, että sai naapurillekki antaa. Onneksi tullee sen verran kallaa, ettei tartte omegoja purkista ottaa. Se vasta kalhiiksi tulis. Haukea ja siikaa tulee tasasen tappavaan tahtiin. Ei liikaa eikä liian vähän, sillälailla sopivasti että tuoreen kalan hajussa pysyy.

Joulu on jo ovella ja kaamos pimeimmillään. Ensi viikko on vuoden pimein viikko ja siitä se taas valkenee kevättä kohen. Ei tässä auta ko alkaa taas pilkkihommia virittelemään. Pilkkiviikko tunturissa on jo varattu huhtikuulle, mutta rautupilkit on vielä takomatta. Paljon on kysyntää kunnon rautupilkeille niillä kun saattaa Kilpispilkitkin voittaa.



-Jani-

lauantai 24. marraskuuta 2012

Väylä valmistautuu talveen

Kovin on leutoa ja sateista talven tuloa. Jokunen kunnon pakkaspäivä on ollut, mutta nytkin sataa vettä. Lunta on harvinaisen paljon ja vaikka sataakin, ei se sula ihan heti. Sade jäädyttää tiet ja kaikki kulkuväylät ovat kuin luistinradat. Mutta nythän onkin Liisan liukkaat ja Kaisan kaljamat. Huomenna on Kaisan päivä ja tiet ainakin ovat aivan kaljamalla. Kyllä se vanhakansa jotakin tietää. Aurinko näyttäytyy meille vielä jonkun aikaa ja sitten alkaa kaamos.



sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Hopeaa ja hopeakylkiä

Taas on se aika vuodesta jolloin tulee inspiraatio valmistaa hopeasta uistimia ja koruja. Hopean hinta vain on niin korkealla, että se nostaa uistimien hinnat pilviin. Koruillehan nyt ei arvoa voi laskea, se on mittaamaton. Hopeakorut menevät kaikki joulupukin konttiin ja uistimet odottavat ensi kesän koitoksia. Sitä, kuka niillä soutaa, on vielä yllätys.

Tänään on isäinpäivä ja Ahti antoi sen kunniaksi lahjaksi hienon siian. Mulla on verkot kahdessa järvessä ja sieltä saapi sillon tällöin mukavasti saalista. Toivottavasti kelit ei kovin lämpene jotta verkkoille uskaltaa mennä. Jäätä siellä on juuri sen verran, että kelkalla voi kulkea, mutta pitää tietää mistä kurvailee. Keskelle Kangosjärveä ei vielä ole asiaa, ainakaan mulla.



 
-Jani-

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Talvi tekee tuloaa

Kunnon pakkaset tuli ja järvi jäätyi. Maisema muuttui kuvauksellisen kauniiksi ja täytyihän kotirannan maisemat ikuistaa. Päivemmällä laitoin pojan kanssa verkot jään alle. Toivottavasti tulee edes muutama siika. Kyllä sitä jo tuoretta kalaa kaipaisi.








-Jani-

lauantai 20. lokakuuta 2012

Vierailla mailla

Tuli sitten käytyä Saksan maalla. Kyllä se kalamies sieltäkin kalaveet löytää. Olipa hienoja tammukkavesiä. Kaikki pikkupurot olivat täynnä taimenia. Siellä tais olla myös rauhotus, kun kalamiehiä ei näkynyt. Ei olis uskonut, että siellä on noin kirkkaat vedet.

 
 
Ajankuluksi kävimme Itävallan Pfänderissä petolintulentonäytöksessä. Olipa muuten hienoja lintuja.
 


Täällä kotomaassa alkaa talvi tehdä tuloaa. Pakkasta on reilusti ja maa on valkoinen. Poika avasi jo kelkkakauden ja piristeli taloa ympäri. Järvet eivät ole vielä jäässä, joten verkkokalastus saa vielä odottaa jonkun viikon. Tässä sitä odotetaan kuin kuuta nousee, että pääsis laittamaan verkot jään alle. Tuoretta kalaa jo kaipaisi päästä maistelemaan.
 
Tämän päiväinen kuva Kivirannasta Reponiemeen päin.
 
-Jani-

lauantai 22. syyskuuta 2012

Mönkijällä pääsee

Mie myisin pois tuon palkintomönkijän, jos jotaki kiinnostaa. Sitä ei ole rekisteröity, joten siiihen saa täystakuun. Eli aivan uusi kapistus olis nyt halvalla kaupan. 9000e niin tehhään kaupat. Sillä on hyvä rämistellä kala-apajille. Merkki ja malli on Can AM outlander 650 xt. Vinssi ainakin löytyy. Tallista loppuu tila, joten pitäs saaha ennen lumia liikenteeseen.MYYTY!



Ruska alkaa olla lopuillaan ja on siianpyynnin aika. Kerran olen tälle syksylle siikaverkot heittänyt, muttei kala uinut. Tyhjää sai kokea. Mutta nyt on oikea aika ja pitäs kävästä verkoilla. Muikkukin alkaa pikkuhiljaa uimaan kööteihin, joten pitäs sitäki hommaa kokkeilla. Väylä on nyt saanu rauhan. Sinne ei ole asiaa kuin vasta ensi vuonna. Antaa lohien siellä rauhassa kutea ja toivotamma net ensi vuonna taas tervetulleiksi. Tämä kesä oli hieno lohikesä. Toivoma sammaa ensivuelle.

 
 

-Jani-

maanantai 10. syyskuuta 2012

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Ruska

Son tullu ruska Länsi-Laphiinki.







 
 
Ja tuolla jossain virtaa joki!
 
-Jani-


 

perjantai 31. elokuuta 2012

Kausi pulkassa

Nyt on lohensoutajan kultainen hetki. Vesi lähti nousuun ja kojamot ovat nyt ärhäköitä, niin sanoo vanhakansa. Uskoo ken haluaa. Se on myös hetki, joka valuu ohi kuin hiekka sormista, niin ettei sitä huomaakkaan. Minun osalta tämän vuoden soudut on nyt soudettu ja kultainen hetki saa mennä ohi. Vielä olisi tämä päivä aikaa, mutta ulkona sataa ja on koleaa. Kuka sinne nyt haluasi mennä kastumaan. Oli kyllä hieno lohikesä, vaikka alku olikin osaltani tahmeaa. Osasyynä taisi olla työt. Ne kun  pääsivät hiukan pilaamaan hyvää harrastusta.

Tämän päivän Lapin Kansassa oli taas juttua lohenkalastuksesta. Yleensä mie en nuita lehtijuttuja kommentoi, mutta nyt  kyllä joku asiantuntija oli aika pahasti ulkona tämän päivän lohenkalastustavoista. Maailma muuttuu ja me sen mukana. Uudet tuulet tulevat Lappiinki, halusimme tai emme. Olen jonku kerran nuita ulkomaan eläviä soutanu tuolla Väylällä ja yksikään ei ole  huolinut kalaa veneeseen. Se on yleinen tapa tuolla maailmalla, se CR kalastus. Nytkö se sitten onki eläinrääkkäystä, ko päästää kalat vapauteen. Ennen sitä sanottiin lohikantojensuojelemiseksi ja sitä se vielä maailmalla on. Se on villimpi homma, tuo lohenkalastus. Jos sie otat kalan veneeseen, se on rohki  huono homma. Vielä huonompi se on, jos sie menet sen päästämään takaisin. Onneksi on sesonki ohi tältä kaudelta, eikä tartte miettiä mitä tekkee. Mutta niinhän se on, ettei koskaan voi kaikkia miellyttää. Mie kuitenkin aijon jatkaa tätä hienoa harrastusta niinkuin ennenkin, sano asiantuntijat mitä tahtovat. Ensi kesänä nähdään asian tiimoilta. Nyt alan keskittymään jo ensikauden vaappuväreihin.

Tässä vielä muutama kuva pakastimeen päässeistä kojamoista. Onko tuo sitten hyvä vai huono, kun pakastimessa on enemmän kuin yksi kala.

Oma kala
 
Kaverin kala
 
-Jani-
 

torstai 30. elokuuta 2012

Kojamoralli

Niin me sitten toteutimme pitkään suunnitellun Kojamorallin. Ralli starttasi Reponiemen alapuolelta Saitajokisuusta ja päättyi Pakamukkaan. Matkaa kilometreissä oli vissiin se vajaat parikymmentä kilometriä mutta ajassa menikin sitten jo useampi tunti. Me lähdimme hiljalleen valumaan alavirtaan  puoli yhentoista maissa ja Pakamukkaan rantauduimme illala  juuri ennen hämärää eli kaheksan maissa. Välillä oli tietenki erilaisia tapahtumia kahvitauosta kalanväsytykseen.

Kojamorallin tarkoituksena oli, niinkuin nimikin jo sanoo, pyytää kojamoita. Marjaat oli tarkoitus jättää rauhaan. Lopulta siinä kävi niin, että kaikki saadut kalat, kojamotkin, pääsivät jatkamaan matkaa. Alkumatkasta siimat kiristyivät tiuhaan tahtiin ja kaloja päästettiin takaisin. Olimme siinä toivossa, että loppumatkastakin sama tahti jatkuisi, mutta tyhjinkäsin nousimme Pakamukassa rannalle. Mutta niin siinä tyhjänsoutajan kanssa saattaa käydä. Onneksi oli Raimolle näyttää kuvia kaloista, eikä tarvinnut tyytyä vain tuomaan terveisiä ylävirrasta.

Kojamoralli on vapaamuotoinen tapahtuma ja mukaan pääsee kutsusta tai suosituksesta. Ei tartte olla muuta kuin kova lohimies ja pipo tiukalla. No taitaa olla toisin päin ja kireällä ei tartte olla muuta ko siimat. Kojamoralliin on mukava päättää lohensoutukausi ja ensi kesänä se päättyy osaltani myös samoissa merkeissä.


Tässä reissun ainoa kojamo, joka tarttui omatekoseen JA-vaappuun. Siitä tuli CR kala.
 
Hyvää matkaa, ensi vuonna nähdään. Kerro iskälle terveisiä.
 
Tämä yksilö oli n. 7kg marjas ja iski tietenkin JAN-vaappuun. Värinä perus parsilankku. Sekin pääsi vielä suvunjatkamishommiin eli CR kala.
 
Aika kirkas kaveri tainnu nousta myöhään jokeen.
 
Vapa mutkalla Pyssykorvassa.
 
Hetki ennen rantautumista.
 
 
 
N. 6kg marjas lähti kohti uusia seikkailuja Kotanivaan päin.
 
Kaksi sinkkuraa vastakkain.
 
Tervastulet ja pannukahvi sitä ilman ei maistu lohensoutukaan. Olennainen osa reissun onnistumisessa.
 
Tärppiä odotellessa.
 
Maalisuoralla!
 
Ensi vuonna uudestaan.
 
-Jani-